Koskettava puhe 77-vuoden takaa - kuin olisi tänään kirjoitettu

2671 näyttökertaa

Törmään aina välillä puheeseen, joka koskettaa joka kerta. Puheen sisältö on niin terävää, että se toimii vielä nykypäivänäkin.

Kyseessä on tietenkin aikamme legendan Charlie Chaplinin "suuri puhe" 40-luvun elokuvasta Diktaattori (The Great Dictator). Moni, minä mukaanlukien, ei tiedä miten lahjakas näyttelijä ja tulkitsija Chaplin oli. Vielä hämmästyttävämpää kohtauksesta tekee sen, että Chaplin itse käsikirjoitti puheensa, joka kuului olennaisena osana elokuvaan:

Olen pahoillani, mutten halua miksikään keisariksi. En halua hallita tai voittaa ketään. Haluan auttaa kaikkia, jos voin - juutalaista, pakanaa, mustaa tai valkoista.

Me kaikki haluamme auttaa toisiamme. Haluamme elää toistemme ilosta, emme surusta. Emme halua vihata.

Tämä maailma on rikas ja kykenee ruokkimaan jokaisen. Elämä voi olla vapaata ja kaunista, mutta me olemme eksyneet.

Ahneus on myrkyttänyt sielumme, sulkenut maailman vihan sisään - ja marssittanut meidät verilöylyihin.

Eli sisimmillään ihmiset haluavat hyvää toisilleen, mutta ahneus on tehnyt meistä raakalaisia. USA:n väliintulo on aiheuttanut monia sotia ja niiden motiivina on monesti ollut ahneus. Tämä pätee siis vieläkin.

Olemme nopeita, mutta poljemme paikallamme. Koneet eivät auta meitä.

Tieto on tehnyt meistä kyynisiä, kovia ja epäystävällisiä.

Ajattelemme liikaa, tunnemme liian vähän. lhmisyyttä koneistojen sijaan. Hyvyyttä älyn sijaan.

Ilman näitä ominaisuuksia elämä on väkivaltaista ja hukkaan heitettyä.

Lentokone ja radio ovat lähentäneet meitä, mutta ne vaativat hyvyyttä - yleismaailmallista veljeyttä ja yhtenäisyyttä.

"Olemme nopeita, eivätkä koneet auta meitä". Saan tästä itse vahvan mielikuvan nykyteknologian kehityksestä, kuin some-maailma, roskauutisointi ja liika informaatio on tyhmentänyt ihmistä, tehnyt meistä tunteettomampia.

"Lentokone ja radio ovat lähentäneet meitä", kuin internetkin on mahdollistanut kommunikaation koko maailman kanssa, mutta kuitenkin etäännyttäneet ihmiset toisistaan.

Nytkin ääneni kantaa miljoonien kärsivien ihmisten korviin. He kärsivät, koska järjestelmä saa miehet kiduttamaan ja vangitsemaan.

Te, jotka kuulette minut, älkää vaipuko epätoivoon. Aikamme kurjuus on ahneiden ja katkerien aikaansaama hyöky.

He pelkäävät ihmisen kehitystä.

Viha laantuu, diktaattorit kuolevat. Valta palautuu vielä kansalle. Niin kauan kuin ihmisiä kuolee vapaus ei koskaan tuhoudu.

Sotilaat, älkää antako valtaa pedoille. He vain halveksivat ja orjuuttavat.

He määräävät, mitä tehdä, ajatella ja tuntea - he kohtelevat teitä kuin karjaa ja käyttävät tykinruokana! Älkää antako valtaa konemiehille, joilla on konemielet ja -sydämet.

Tästä minulle tulee mieleen mm. Yhdysvaltojen huono koulutusjärjestelmä, jossa ihmisistä tehdään tarkoituksella tyhmiä, jotta niitä on helpompi hallita. "He pelkäävät ihmisen kehitystä", viitaa juurikin siihen, että niin kauan kuin kansa ei ajattele omilla aivoillaan, vallankahvassa olevat pystyvät manipuloimaan heitä.

Ette ole koneita ettekä karjaa! Teillä on ihmisrakkaus sydämissänne.

Te ette vihaa. Vain rakkautta vaille jääneet ja luonnottomat vihaavat.

Älkää taistelko orjuuden vaan vapauden puolesta!

Luukkaan evankeliumi sanoo: "Jumala on sisällänne." Ei yhdessä ihmisessä tai ryhmässä, vaan kaikissa!

lhmisillä on valta luoda koneita, luoda onnea!

Teillä on valta tehdä elämästä vapaa ja kaunis, tehdä siitä seikkailu!

Käytetään sitä valtaa, demokratian nimissä. Yhdistykäämme!

Taistelkaamme uuden, säädyllisen maailman puolesta - jossa ihminen saa työtä, nuori tulevaisuuden ja vanha turvan.

Raakalaiset ovat kaapanneet vallan, mutta he valehtelevat!
He eivät lupauksiaan lunasta. He vain orjuuttavat kansan.

Taistelkaamme lupauksen puolesta ja vapauttakaamme maailma - tuhotkaamme kansallisuusmuurit, ahneus, viha ja suvaitsemattomuus.

Luokaamme järjen maailma, jossa tiede ja kehitys tuovat iloa ihmisille.

Sotilaat, demokratian nimessä, yhdistykäämme kaikki!

"Luokaamme järjen maailma, jossa tiede ja kehitys tuovat iloa ihmisille". Miten terävä lopetus tämä olikaan, kun mietimme miten paljon rahaa valtiot pumppaavat sotateollisuuteen ja miten vähän rahaa suhteessa panostetaan tieteeseen.
Jos jo 40-luvulla Chaplin pystyi tulkitsemaan maailman menoa näin tarkasti, niin miksi emme ole silti oppineet mitään 80 vuodessa?