Valerian - visuaalisesti näyttävä sekamelska

1310 näyttökertaa

Luc Bessonin uusi Scifi-elokuva Valerian on visuaalisesti näyttävimpiä scififantasia-elokuvia pitkään aikaan. 

Vuonna 1997 The Fifth Element räjäytti pankin olemalla kalleimpia eurooppalaisia elokuvia siihen aikaan. Elokuva sai hyvän vastaanoton kriitikoiden keskuudessa ja pysyy myös omassa leffalistassani korkealla yhtenä parhaimpina scifielokuvina koskaan. Valerian pitää jälleen titteliä kalleimpana eurooppalaisena elokuvana, lähes 200 miljoonan dollarin budjetillaan, mutta ei oikein yllä Fifth Elementin tasolle.

Valerian and the City of a Thousand Planets perustuu ranskalaiseen sarjakuvaan Valérian et LaurelineElokuva alkaa näyttämällä miten ihmisten luoma avaruusasema "alpha" syntyy satojen vuosien aikana pienestä avaruusasemasta valtavaksi kelluvaksi avaruuskaupungiksi. Vuosisatojen aikana sadat eri kansakunnat ja maanulkopuoliset asukit saapuvat vuorotellen asemalle ja kasvattavat aluksillaan massivisen aseman kokoa pala palalta. Lopulta asema työnnetään pois maapallon kiertoradalta valtavan painovoimansa takia.

Leffa hyppää näyttämään vierasta planeettaa, jossa rauhanomaiset asukit elävät harmoniassa luonnon kanssa. Yhtäkkiä taivas syttyy tuleen ja heidän maailmansa tuhoutuu. Samaan aikaan agentti Valerian näkee unen asukeiden kohtalosta ja leffa alkaa. 

Tästä eteenpäin leffa poukkoilee epämääräisesti eteenpäin, mutta juoni ei kuitenkaan avaudu vasta kuin puolessa välissä elokuvaa. Maailmat vaihtuvat vinhaa vauhtia ja elokuva kulkee käsittämättömän hienojen kohtausten läpi. Elokuvan miljöö on yksi hienoimpia mitä olen leffoissa nähnyt ja pienet yksityiskohdat ovat suorastaan herkullisia. Esimerkiksi valtava markkina-alue, jossa turistit pääsevät ostoksille, sijaitsee aavikolla, mutta nähdäkseen "miljoona kauppaa", turistin pitää laittaa erityislaatuiset lasit päähänsä, jotta toisessa ulottuvuudessa olevan markkinan voi nähdä. 

 Maailmat vaihtuvat vinhaa vauhtia ja elokuva kulkee käsittämättömän hienojen kohtausten läpi.

Valerianin piti siis olla uusi Fifth Element, mutta elokuva jää pahasti 90-luvun scifiklassikon varjoon. Ensimmäisenä osui silmään casting, eli näyttelöijden valinta. Kauniit ja rohkeat -pari Valerianin ja Laurelinen keskinäinen kemia takkuilee. Heidän tulisi olla toisiinsa ihastuneita kolleegoita, mutta kaiken dialogin aikana tulee sellainen olo, että he ovat sisaruksia.

Hieman epäselvää on myös kumpi näyttelijöistä on pääroolissa. Luulin esimerkiksi puoliväliin elokuvaa asti, että naisnäyttelijä Cara Delevingne on päähenkilö "Valerian", mutta hän olikin sivuroolissa Laurelinena. Dane DeHaan näyttelee Valeriania, mutta en pidä häntä yhtään uskottavana superagenttina, enemmänkin vähän ylimielisenä teinipoikana - täysin erilainen habitus kuin esimerkiksi Bruce Williksen antisankarimainen ex-sotilas, joka ajaa taksia tulevaisuuden New Yorkissa.

Elokuva vaikuttaa olevan jonkinlainen scifinörtin unelmaprojekti, jossa toissijaista on juoni ja tarinankerronta, ja pääasia oli näyttää uskomattomia maailmoja ja toimintakohtauksia. Moni kohtaus oli täysin turha eikä vienyt elokuvaa juonellisesti eteenpäin. Tästä syystä leffa on liian pitkä ja aivan lopussa katsojalle väännetään täysin tarpeetta rautalangasta mistä juonessa oli kysymys, aivan kuin joku olisi todennut loppumetreillä ettei tajua yhtään mitä leffassa on tapahtunut. 

Visuaalisesti Valerian on todella upea elokuva, joka kannattaa nähdä elokuvateatterissa. Jos haluatte mennä katsomaan Fifth Elementin kaltaista elokuvaa, niin tulette hieman pettymään. Monia yhtäläisyyksiä on, mutta niin paljon jäi uupumaan tästä rainasta, että tätä voisi kutsua scifiklassikoksi.

7/10

Scifi-fanille hyvää ajanvietettä.