Posettelu, tuo perkeleen posettelu

3215 näyttökertaa

Päätin astua kameran eteen ja heittää parit pakolliset. Mutta mikä helvetti siinä posettamisessa on niin vaikeaa?

Olen pienen ikäni käynyt kuntosalilla, kohta jo 18 vuotta, ja en vieläkään koe osaavani posettaa oikeaoppisesti. Miksi se posettaminen on niin vaikeaa ja milloin siitä tulee niin vaikeaa, kun vauvana varpaat taipuu suuhun?

Salin alkuajoista voi etsiä jotain vinkkiä. Viisi kuusi kertaa viikossa salille ensimmäiset viisi vuotta ja sellaista hetkeä ei ollut, kun EN olisi painunut suoraan treenaamaan pukkarista. Voimaa tarttui, intoa riitti treenaamiseen, mutta lihashuollosta ja venyttelystä ei ollut tietoakaan. Pakolliset poset silloin oli hauiksen näyttäminen kavereille ja penkkienkalla kehuskelu.

Nyt kun kehonrakennus kiinnostaa, niin eihän se olkapää taivukaan siihen asentoon mihin pitäisi eikä latsit aukea millään. Katsot peiliin ja vielä siinä näyttää hyvältä, mutta auta armias kun näet kameran kuvan itsestäsi, niin haluat päästä kuvasta niin nopeasti eroon että muistikortti sauhuaa.

Kovat penkkipunnerrukset, hartiajännitys ja suuret romut jumittavat paikat epäluonnollisiin asentoihin, joissa kipua ei synny. Sitten kun lopulta alat kiinnostumaan kehonrakennuksesta ja pitäisi niitä lihaksia näyttääkin eikä vain treenata, niin kireä olkapää ottaa vastaan, latsit ovat kuin liimattu yhteen ja keskivartalo on kuin rautakanki. 

Toki on niitä geneettisiä friikkejä ja luonnonlahjakkuuksia, joilta poset loksahtavat ilman puolta ajatusta. Mutta me kuolevaiset, joilla poset näyttävät enemmänkin Quasimodolta hirttäjäisissä hirtettävänä kuin Lee Labradalta lavalla, niin kannattaa jo nyt alkaa hakemaan sitä notkeutta. Lihashuolto, kropan venyttely ja elastisudeen ylläpito on elintärkeää jos ikinä meinaa lavalle astua.

Aloita jo nyt! Aloita posettelemaan pakollisia asentoja kerran viikossa. Tee kiertoja, pyöritä olkapäitä, availe latseja - tee itestäsi liikkuva kokonaisuus. 

Tee muutos rautankankikroppaasi mieluummin heti, eikä myöhemmin.

Noh, kaiken paasauksen jälkeen astuin itsekin tuomioitavaksi. Leveä selkä ei ole vahvuuksiani, mutta alakertaan on tarttunut jotain ainakin takaosastoon. Se oli tarkoituskin. Olkapäät näyttävät kivoilta ja rintakaan ei ole enää niin flätti. Noh, puutteita löytyy enemmänkin, mutta jätetään ne johonkin toiseen kertaan :)