Minä voitin!

11401 näyttökertaa

Alle 80 kilon voitto Jyväskylässä elämäni ensimmäisissä kehonrakennuskisoissa! Mikä päivä onkaan takana!

Eikä mikään helppo päivä ollutkaan, nimittäin koko eilinen päivä, matka punnitukseen, punnitusrumba, unohtuneet CD:t, liian myöhään alkanut tankkaus, seuraavan aamun värjäykset ja myöhästyminen kisapaikalta lupaili sellaista fiaskoa, että HUH HUH!

Tosiaan perjantaina oli lähtö klo 12:00 Jyväskylään. Ruokaa, tavaroita ja kampetta oli neljän kassin verran. Edellisenä iltana oli tehty oikein isän kädellä tyhjennystä ja aamukunto oli kuivakka. Koko automatkan vetelin C:tä ja istuin talvivaatteet päällä vain hieman vettä siemaillen. Kävin jopa huoltsikalla väliaikajumpalla ajamassa hikeä pintaan.

Kisapaikalle päästyämme kello oli jo yli 17 ja voi elämä mikä jono siellä odotti. Toista sataa kisailijaa seisoi kuin elävät kuolleet kahden huoneen pituisessa ja toiseen kerrokseen johtavassa jonossa. Eikun jonon perään odottelemaan.

1.5 h myöhemmin, kisamusiikinkin unohduttua autoon, punnitus oli vihdoin tehty - MIKÄÄN ei olisi voinut mennä eri tavalla mitä edellisinä päivinä tein, sillä paino oli 79.85 kg! Näin lähelle kyllä ei päästä ilman tarkkaa tekemistä - paitsi tietysti Jari Leskinen, joka painoin tasan 90 kiloa!

Kello oli jo puoli kahdeksan, kun eri näköisten mutkien jälkeen olimme asunnossa - ja nyt oli jo KIIRE, sillä olin aivan tyhjä ja huonosti ravittu, eikä tankkausaikaa enää ollut jäljellä kuin muutama hassu tunti.

Kaikkia sääntöjä uhmaten aloin syömään kaksin käsin kanaa, riisiä, Gifflaria, suklaata, muffinseja ja karjalanpiirakoita. Hiilaria oli pakko ajaa koneeseen vatsan sietokyvyn ja lyhyiden unienkin kustannuksella.

Vasta klo 2:00 menin nukkumaan aivan vatsa pinkeänä - tiedän, että moni muu olisi ollut kuolontuskissaan tuosta määrästä hiilaria, mutta minäpä tiesin miten kroppani reagoi, täyttyen koko ajan ja ajaen hiilaria koneeseen.

Aamulla heräsin vatsa lättänänä, joskin hieman täyden oloisena ja pienen lenkin jälkeen uutta safkaa naamariin. Sitten alkoikin melkoinen "kiire", sillä kaikenmoista juttua oli tekemättä hiuksista kamojen pakkaamisiin. Kisavärikin piti vielä viimeistellä ja kun klo 9:10 vielä olin suihkurusketuksessa, soi puhelin huoltajalta, että "missä helvetissä sinä olet, täällä pistetään ukkoa jo järjestykseen takahuoneessa".

Ei muuta kuin taksiin ja kiireen vilkkaan kisapaikalle. Taksissa repäisin sipisipussin auki ja Fazerin sinisen levyn. Backarille päästyäni kisaöljyt lensivät pintaan ja aloin pumppaamaan lihaksiin verta. Mutta mitäs helvettiä, paineet olivat jo valmiiksi lihaksissa! Kun hamusin lisää suklaata, huomasin koko levyn menneen! Pumppi oli aivan karmea ja suonet olivat pinnassa.

Tein koko backstagella olon ajan vlogia ja sain jo melko vihaisia katseita huoltajiltani, että "keskitys nyt Jukka sun elämäsi ekaan kisaan". Haastatellessani KP Ouramaa Paviljongin aulassa villasukat ja speedot jalassa, kun huoltajani tulee hakemaan minua finaaliin, niin huvituin itsekkin, että "ehkä tämä vloggaus meni liian pitkälle".

Mutta "paskan marjat", ei se lavaesiintyminen siitä jää kiinni, etten vlogia pysty bäkkäriltä tekemään ja aivan mahtavaa materiaalia sainkin nauhalle - sen editoin vasta maanantaina, kun pääsen kotiin. Pitkä viikonloppu siis edessä vielä.

Noh, nyt oli näytön paikka ja kaverit laitettiin järjestykseen. Pekka Kotipohja oli numerolla 8 ja minä yhdeksäs! "Nyt se on menoa", huusin ja kuin koko 20 viikon dieetti olisi ollut vain muisto, seisoin jo lineupissa elämäni ensimmäisessä vertailussa. "Muista ne reidet", ajattelin kun seisoin anatomisessa. 

Pienen esittelykierroksen jälkeen kaikki kilpailijat tiesivät, että nyt on näytön paikka. Pakki tiukaksi, reiden ulkokierto täysille ja smaili päälle!

Sitten kuului kutsu ensimmäisiin vertailuihin ja viimeisenä minun numeroni! Tuplat edestä, rinta sivulta ja sitten jo takaisin. "Se olikin aika nopea reissu", ajattelin mutta palatessani line-uppiin, niin huomasin olevani AIVAN puhki. Meinasin pyörtyä, varmaan jännityksestä tai liian kovasta spennistä. Mietin hiljaa mielessäni, että miten jaksan mennä uudestaan vertailuun.

Lopulta ensimmäinen kierros oli ohi ja matka oli puolessa välissä! Jatkoin saman tien vloggausta bäkkäriltä ja sainkin kaikkea hauskaa jutustelua nauhalle. 

Sitten kuului, "finaaliin pääsijät, Pekka Kotipohja....JUKKA NYYSSÖLÄ!" Aika uskomatonta, sillä nyt olin päässyt ensimmäisestä etapista läpi, eli finaalipaikka oli MINUN!

Finaalivertailut menivät aivan nappiin! Jokainen pose loksahti juuri niin kuin halusin ja sain jo Tomi Takamaalta Facebook-viestiä, että "olet paras kaikilla osa-alueilla!". Olin täysin hämmentynyt, sillä ihan rehellisesti sanottuna en tiennyt miten tässä voi käydä. Kuten KP Ouramalle Facebook-videossa sanoin, minulle on koko ajan sanottu vain että "TOP 3", "TOP 3". Se ei paljon rohkaise, kun muutenkin on mahdoton sanoa mitään omasta kunnosta, saati ensimmäisellä kerralla.

Sitten oli vapaaohjelman aika ja tässä vaiheessa minulla oli jo niin hyvä fiilis, että astelin lavalle aivan varmana, että vapari onnistuu täydellisesti. 

Asento, musiikki, kädet, käännös ja BOOM! Musiikin säestämänä astelin kuin robotti ja muistin jokaisen kohdan, vaikka vapari alussa tuntui NIIN VAIKEALTA. Yleisö hurrasi ja esitys oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin.

Ja SE OLI SIINÄ! Vihdoin ja viimein koettelemus oli ohi ja suunnistin suoraan juomaan vettä ja mussuttamaan Twix-patukkaa. Makoilin lattialla ja vaikka kuka tuli siihen vielä onnittelemaan finaalista ja hyvästä showsta.

Sitten kuului kutsu, "palkintojenjakoon, alle 80 kg kehonrakennus!". Tässä vaiheessa pulssi alkoi oikeasti nousta ja kaikki se show, esiintyminen, vloggaus ja muu unohtui, sillä nyt oikeasti se oli "make or break", "win or lose", voitto tai häviö!

Kaverit line-uppiin ja numeroita alkoi sadella. "Sijalla kuusi numero 2. Esa Pimiä!". "Sijalla viisi numero 1. Toni Perkkiö".  "Sijalla neljä numero 12. Akseli Rajansuo!" "Voi hemmetti soikoon, kolmen parhaassa sakissa", ajattelin!

Jäin odottamaan mitä tapahtuu..."Sijalla kolme numero 8. PEKKA KOTIPOHJA!". Voi helvetti soikoon, top kolmosessa!!!! 

Ja nyt, rummut kävivät päässäni, mitä tässä tapahtuu. "Ja tällä kertaa sijalla kaksi numero 4. Mikko Leinonen, joka tarkoittaa, että TÄYSIN TUOMARIÄÄNIN voiton vie numerolla 9. JUKKA NYYSSÖLÄ!"

AIVAN USKOMATON FIILIS! MÄ TEIN SEN JA OLIN ITSEKIN AIVAN ÄLLIKÄLLÄ LYÖTY!

Päästin kaikki höyryt ulos, hyppäsin kuin Mika konsanaan ja astelin lavan eteen voitokkaana! Kova työ takana ja elämäni ensimmäiset kisat oli käyty läpi ja vielä ensimmäinen sijoitus!

Pystit ylös ja erilaisia poseja kameralle. Kaverit ulos ja koko ruljanssi oli ohi! Minulla oli niin epätodellinen fiilis, että kaiken tämän jälkeen, homma todella oli siinä!

Kävelin lämmittelyalueelle, puin vaatteet päälle ja ei aikaakaan kun olin jo asunnossani saunomassa! Snapchattiin tarttuin (ihan täysin selvin päin) vaikka mitä hauskaa materiaalia, jota kannattaa vielä käydä katsomassa nimimerkillä "Termis2". Vähän läppä lentää ja hyvä fiilis näkyy 100%:sesti!

Mahtava tunne on nyt jatkunut koko illan ja tässä vielä kirjoittelen blogia! Kohta lähdetään syömään Jari Leskisen kanssa, joka vei myös voiton omassa sarjassaan! Aivan uskomaton tunne, että niin ystävä, salikaveri, kuin valmentajakin vie oman sarjansa ja pääsen posettamaan hänen kanssaan.

Olen niin iloinen ja ylpeä, että Jarin kanssa olemme tätä kisaprojektia yhdessä tehneet! Tästä on äärettömän hyvä fiilis jatkaa Lahteen, josta todella hyvin mielin - ja toiveikkain mielin - lähdetään metsästämään SM kultaa!

Kiitos ja kummarrus KAIKILLE! Nyt syön, juon ja chillaan!

Lehtijuttuja sekä mainintoja

Iltalehti

Body-lehti

FitClass

http://fitclass.fi/kehonrakennuksen-kilpailusyksy-2016-taydessa-vauhdissa