Blade Runner 2049 on vuosikymmenen sci-fi -leffa

1111 näyttökertaa

Blade Runner 2049 ei yritä olla parempi kuin edeltäjänsä, vaan se rakentaa vanhan päälle oman maailmansa.

Olin hieman skeptinen, kuten moni muu, kun Blade Runnerista päätettiin tehdä jatko-osa. Kulttielokuvien jatko-osat ovat supertrendi tällä hetkellä ja aivan syystä ihmiset uskovat niiden olevan pelkkää rahastusta.

Harrison Ford antoi haastattelussaan mielipiteen elokuvasta ja sanoi sen olevan mieletön. Suora lainaus tuntuu toimivan paremmin englanniksi:

I thought it was fucking awesome, I was blown away by it

Kuten ensimmäisen elokuva, myös sen jatko-osa on dekkarifilmi, jossa yhdestä johtolangasta lähtee liikkeelle koko tarina. Rooliaan suorittavan Ryan Goslingin tehtävänä, joka on replikantti itsekin, on etsiä ja tuhota vanhoja jäljelle jääneitä Nexus 6 -malleja, jotka jo aikaisemmassa elokuvassa olivat etsintäkuulutettuja.

Tästä alkaa matka läpi tulevaisuuden Los Angelesin tarinalla, joka on samalla tuttu, mutta pitää otteensa alusta loppuun asti.

Onko ihmisen rakentamilla koneilla sielua ja mikä sen määrittelee? 

Elokuvan teema on tuttuun tapaan koneiden sielun elämää tutkiskeleva. Onko ihmisen rakentamilla koneilla sielua ja mikä sen määrittelee? Missä vaiheessa tarpeeksi ihmismäinen kone ei enää ole kone?

Ohjaaja Denis Villeneuve luo maailman, joka on uskottava dystopia, muttei liian synkkä näkymä lähitulevaisuudestamme. Maapallo on eittämättä ylikansoittunut ja valtaisat aurinkovoimalat ja maatilat tuottavat nälkäiselle kansalle energiaa ja ruokaa.

Autot lentävät, ihmiset tungeksivat kaduilla ja mainoksia sekä pornoa on joka paikassa. Päähahmon vastanäyttelijänä, Ana de Armas, on kuvankaunis hologramminainen, joka tuntuu aidommalta kuin moni muu "oikea" rakastaja muissa elokuvissa.

Elokuvassa on hetki, jossa he rakastelevat ja se on aidosti koskettavaa katseltavaa, vaikka yleensä pyörittelen silmiä tämän tyyppisissä kohtauksissa elokuvissa.

Erityismaininta tulee sanoa Hans Zimmerin luomasta aivan uskomattoman vallitsevasta äänimaailmasta. Musiikit tuntuvan istuvan niin hyvin joka kohtaukseen, kun spinnerit lentävät massiivisen megalopoliksen yllä ja aina välillä kuulet tutun Blade Runnerin sävelmän.

Kylmät väreet on taattua, kun katsot tätä elokuvaa.

Tarina, näyttelijät (jopa Gosling) ovat uskottavia eivätkä yliampuvia missään suhteessa. Pääpahis on megakorporaation johtaja, joka pitää itseään seuraavana jumalasta. Harrison Ford, vaikkakin pienessä roolissa hän on, tuo mieleen Deckardin 30 vuoden takaa.

Oli ilahduttavaa nähdä kuitenkin, ettei leffa perustunut pelkkään Fordiin, vaan Gosling kantoi koko elokuvan yksin alusta loppuun asti.

Uskallan väittää, että tässä on vuosikymmenen sci-fi -elokuva. Se on virkistävä tuulahdus Marvel-elokuvien tykitykseen ja uskaltaa rehellisesti olla sci-fi -elokuva dekkariteemalla. 

9/10

Sopii niin vanhan leffan ystäville kuin uusille tuttavuuksille