Treenaatko sokeasti aina vain kovemmin?
Keskustelu on käynyt kuumana Pakkotoistolla Peter Wileniuksen ketjussa. Onko sokeasti aina vain kovempaa treenaaminen oikeasti enää hyödyllistä vai oletko koukussa koviin treeneihin?
Joskus huomaan treenaajissa, että se kova treeni on muuttunut elinehdoksi ja ainoaksi tavoiteltavaksi asiaksi koko salilla käymisessä.
Oikeastaan kun miettii, niin sekin on tietynlaista ”enkkojen” metsästämistä, jossa aina vain on pakko treenata kovempaa. Yhtä lailla kun ajatellaan jonkun treenaavansa liian kevyesti, niin tämä koko ajan kovempaa treenaaminen voisi jollain hyvällä argumentilla olla yhtä vähän enää hyödyllistä.
Onko tosiaan siitä aina vain kovemmista treeneistä enää tietyn pisteen jälkeen hyötyä, vai oletko koukussa vain siihen tunteeseen?
Aina kiva katsoa esimerkkiä meidän bodyscenen kermasta tällä hetkellä: onko monikaan enää tehnyt mitään merkittävään lihankeruuta omien ”huippukuntojen” jälkeen? Kireämpänä ollaan ehkä lavalla, mutta omaan silmään hyvin harvalla on todella tullut merkittävää kehittymistä, paitsi ehkä Kille Kujala?
Onko tosiaan siitä aina vain kovemmista treeneistä enää tietyn pisteen jälkeen hyötyä, vai oletko koukussa vain siihen tunteeseen?
Mietin myös miksi jotkut kehittyvät ja toiset eivät. Yksi niistä on halu ylittää itsensä ja kokea voiton tunne, kun penkkaat uuden maksimin tai vedät kovemman treenin mitä ajattelit. Nuorempana himo päästä salille ja rikkoa enkat, oli melkein kaikista tärkein tavoite monia vuosia.
Sitten tulee karu totuus esiin, joka jakaa ihmiset kahtia: toisilla on genetiikkaa kehittyä, niin voimassa kuin lihaksissa ja toisilla ei
Niille, joille se voima tarttuu, on helpompi tietysti treenata ”kovempaa”, joka lisää potentiaalia kasvattaa lihasta. Jos vielä se lihaskin kasvaa keskivertoa paremmin (tai normaalisti ärsykettä saatuaan), niin tulosta saadaan melko nopeastikin.
Sitten on se joukko ihmisiä, joille ei tartu erityisen hyvin voima eikä lihatkaan. He kokeilevat kaiken, imevät teoriaa ja tietoa joka tuutista, toteuttavat treenitkin pilkun tarkasti ja mitään ei tapahdu.
Itse treenaan nykyään lyhyillä sarjatauoilla ja pitkillä sarjoilla. Keskityn enemmän lihastuntumaan kuin aivan älyttömään määrään toistoja ja sarjoja ja liikkeitä.
Tuntuu, että hyvä treeni on aina erilainen. Joskus se on raskaat painot, joskus se on kevyet painot ja kamala puristelutreeni. Pointtina, että kuuntelen koko ajan kroppaa ja ”fiilistelen”.
Tiedän hiljaa mielessäni mikä on ”kova treeni” vaikka jaloille, mutta silti saan kovat domsit jaloille joskus aivan näennäisesti läpsyttelytreenilläkin.
Kesäksi Kuntoon 2018 -nettivalmennukset ovat alkaneet!
Valmentajat Jari Leskinen ja Jukka Nyyssölä ovat täällä taas! Jo kolmatta vuotta putkeen pyörineet nettivalmennukset ovat saaneet suuren suosion ja nyt sinullakin on mahdollisuus osallistua!
Tavoitteena on rakentaa sinulle ruokavalio ja treeniohjelma, jolla pääset rantakuntoon tälle kesälle. Valmennukset ovat suunnattu aloittelijasta expertiin ja naisille sekä miehille on omat valmennukset.
Tämän lisäksi tarjoamme priorisaatio-ohjelmia, kuten mm. massankasvatus, selkäpriorisaatio, käsipriorisaatio ja bikini peppu.
Katso nettivalmennuksien esittelyvideo ja tutustu lisää osoitteessa www.penkkipunnerrus.fi/nettivalmennus