Viikonlopun megablogi fitnesskisoista
Sanon joka vuosi, että ensi kerralla en tee ihan niin kattavaa juttua fitnesskisoista, mutta kerta toisensa jälkeen löydän itseni yön pikkutunneilta editoimassa videota. Tässä yhteenvetona omin sanoin viikonlopun tapahtumista!
Aivan loistava viikonloppu siis takana, vaikka hieman tuossa valitinkin. Tein Penkkipunnerrus.fi:n nimissä kisareportaasia jo kolmatta kertaa viikonlopun fitnesskisoista, eritoten kehonrakennuksesta ja body fitneksestä.
Haastiksien taivas
Tälläkin kertaa pääsin haastattelemaan aivan loistavia bodyscenen hahmoja, joista ensimmäisenä bongasin Jari Mentulan ja Vertti Harjuniemen. Mentula kertoi, että kuun lopussa he menevät treenaamaan Branch Warrenin kanssa! Melkoisen siistiä videota sieltä suunnasta siis tulossa!
Totta kai suunnistin tutulle osastolle, eli Supermassin Marko Savolaisen pakeille. Marko vaikutti iloiselta itseltään ja varsin tyytyväiseltä uuden kirjan julkaisun vuoksi. Hän oli omien sanojensa mukaan todella otettu saamastaan mediahuomiosta kirjan julkaisutilaisuudessa, jossa oli valtamedia paikalla. Totesipa hän, että aiheet ovat ne, jotka vetävät mediaa, eli meille faneille tutuksi tulleet: Markon kova vauhti ylös ja kova vauhti alas sekä doping-aineet.
Kutittelen aina Markoa oikeista paikoista, sillä tällakin kertaa sain Markolta uutustuotteita Pro-Fuelia ja Pro-Burnia dieetille, mutta sitäkin hienompi juttu oli Markon kirja hänen signeeraamana.
Kirja kuvailee Markon elämän karun totuudenmukaisesti. Valokuvia löytyy vanhoilta ajoilta ja paljon uusia, josta koostuukin kirjan sisältörikkain osuus, eli treenivinkit. Kirjan nimi onkin "Treenaa kuin legenda!".
Dippikisa
Messuilla kävin monen monta pistettä läpi. Fitnesstukun standilta löysin Jaani Inkisen ja Jaana Malytchevan. Jaana pääsikin haastateltavaksi videolla, mutta Jaani haastoi minut dippikisaan. Jaani varoitteli totiseen sävyyn, että toistojen pitää olla puhtaita ja niinhän sitten tein. Sääntönä oli, että olkavarsi pitää käydä vaakatasossa, mutta videolta katsottuna käsi kävi reilusti sen alle. Päräytinkin kylmiltään 50 toistoa.
Hetken sen jälkeen olikin tuloslistalla jo parempia tuloksia, yli 50 toistoa, mutta alle 60 kuitenkin. Kilpailuhenkinen kun olen, niin aikani kisoja kuvailtuani päätin yrittää uudestaan. Vähän tsemppiä isoveljeltä Mikalta, paita pois ja yleisö ympärille, niin toisella yrittämällä tuli yhteen soittoon 67 toistoa!
Fitnesstukku palkitsi minut aivan mahtavalla treenikassilla täynnä herkkuja. Iso purkki proteiinia ja useita protskuvesiä (uusi tuttavuus minulle) ja patukoita. On nom, kun dieetti loppuu!
Tonnikanamies
Eräs hauska kohtaaminen tapahtuu joka fitnessmessuilla ja tälläkin kertaa näin kävi. Tapaan aina ns. "tonnikanamiehen", joka esittelee tonnikanatuotteita, eli kanaa säilykkeessä. Tein pienen videon pari vuotta sitten näistä tuotteista ja siitä lähtien aina kun kohtaamme, heitämme vitsiä ja palkintona siitä saan Smartshakerin ja pari tonnikanapurkkia. Hauska juttu joka kerta!
Oikeasti tuo tonnikana on todella hyvää, ehkä hieman suolaista paikka paikoin, mutta ei todellakaan ole pahaa oudosta konseptista huolimatta. Ja niin vitsi kuin shakerin antaminen onkin nykyään, niin Smartshakerit ovat ainakin itselläni jatkuvassa käytössä, sillä niissä on kaksi (tai peräti kolme) osaa, joissa yhdessä säilytän intrajauhot ja toisessa prejauhot. Ennen tuota shakeria en edes jaksanut kantaa intra- enkä preworkoutjauhoja mukana, mutta tämä on tehnyt asiasta tosi helppoa. Otat vain yhden shakerin, laitat pääosastoon preworkoutpulverit ja alaosastoon intrapulverit. Juot ensin toisen ja treenin aikana käyt sekoittamassa toisen. Ei tarvitse pussukoita, purkkeja eikä ylimääräisiä shakereita kassiin painamaan.
1,2 kiloa riisiä päivässä
Kisojen aikana tapasin Arto Vainion ja pakkohan Artoa oli vähän haastatella. Eipä siinä sen ihmeellisimpiä ehditty puhumaan, mutta sain tehtäväksi kaverilta kysyä Artola ruoasta jälleen kerran. Artohan söi dieetillä riisiä aivan poskettomia määriä, mutta nyt hän on offilla, joten kaveriani kiinnosti tietää kuinka paljon riisiä NYT menee. Arto ei kysymystä paljon kierrellyt, vaan totesi että 1,2 kiloa. Siis 1,2 kiloa kuivapainona! Se on arvon lukijat sellainen määrä keitettyä riisiä (kaloreissa palttia rallaa 4400 kcal), että heikompaa bodaria hirvittäisi syödä sellainen määrä. Tähän tietysti Arto syö sitä raakaa jauhelihaa varmasti vähintään kilon. On siinä vaan melkoisen harvinaislaatuinen kaveri tuo Arto. Otan ehdottomasti Arton uudestaan vieraaksi jahka ajankohta on otollinen!
Kisat alkaa!
Kisat alkoivat mastersien kehonrakennuksella, jossa Peter Wilenius kisasi. Artturi Kallio jättäytyi kisoista pois vakavien terveysongelmien vuoksi, jonka takia yleisen sarjan kehonrakennus latistui kasaan. Wilenius käytänössä olisi voinut vain seistä lavalla posehousut jalassa ja silti voittaa kilpailun tämän vuoksi. Magea paketti silti Wileniuksella ja kuvasinkin häntä mahdollisimman paljon! Mastersissa oli mielenkiintoinen tapaus, nimittäin Jukka Backlund, joka oli pitkänä miehenä vakuumivatsoineen yksi näyttävimmistä tapauksista koko kisassa! Hänet olisi mahtava saada Penkkipunnerrus.fi:n vieraaksi!
Siitä eteenpäin sarjat menivät eteenpäin melko tasaiseen tahtiin, eikä oikeastaan mitään erityisen säväyttävää omaan silmääni osunut. Jani Lemberg otti voiton Utti Hietalasta, joka sijoittui 4. sijalle. Utti kommentoi myöhemmin videolle (nyt blogikin), että hän oli hämmentynyt miksi kroppa oli niin vetinen. Totesimme yhteen ääneen haastiksen loppuun, että vanhaksi tässä on tultu!
Naisten astuttua lavalle kisa heräsi todella eloon. Body fitneksen beginners, masters ja yleinen jokainen oli täynnä viimeisteltyjä ja upean näköisiä paketteja. Miesten melko tylsään kisaan verratuna naiset veivät koko shown esiintymisellään ja oikeasti upeilla fysiikoilla. Naiset ovat toden teolla ottaneet fitnesslajit haltuun ja taso nousee koko ajan.
Videon tekemisestä (varoitus, teknistä juttua luvassa)
Kun pitkä päivä oli ohi, niin videomateriaalia oli kertynyt parin tunnin verran. Suunnistin siitä suoraan kotiin ja aloitin rankimman vaiheen, eli editoinnin. Homma etenee vaiheittain. Ensin siirrän videotiedostot tieokoneelle, noin 30 gigatavun verran. Siitä videotiedostot siirretään videoeditointiohjelmaan, Premiere Prohon.
Näissä vaiheissa on hyvä olla paljon muistia niin tallennustilassa kuin käyttömuistissakin. Itselläni on peräti 4 teratavua kovalevytilaa ja 32 gigatavua RAMia joten ne eivät heti lopu kesken.
Prosessointiteho on taas hyödyksi, jos videot haluaa nopeasti renderöityä. Satsasin viime vuoden lopulla 6-ytimiseen (12 ydintä HT:nä) Intelin prosessoriin ja erittäin tehokkaaseen näytönohjaimeen.
Videoeditointiohjelmassa ensimmäinen raakaleikkaus pitää sisällään videoiden alkujen ja loppujen nopean saksimisen ja järjestyksen tarkistamisen. Tässä vaiheessa kuuntelen nopeasti mitä haastattelussa sanotaan ja päätän jääkö se leikepöydälle vai ei. Sen jälkeen yleensä teen jonkin intron, eli saksin kasaan pieniä otoksia sieltä sun täältä ja lisään taustalle hyvää musiikkia.
Sitten alkaa hitain ja monella tapaa myös tylsin vaihe, eli keskustelujen kuuntelemisen ja tarkan editoinnin. Monesti niin minä kuin haastateltava takeltelee puheissaan, ei löydä sanoja tai sanoo jotain sopimatonta. Minusta on hyvin tärkeää, että jokainen keskustelu on tiivis, johdonmukainen ja pysyy asiassa. Tästä syystä leikkelen haastatteluja rankalla kädellä ja yritän saada vieraan oikeassa valossa esiin. Joskus vieraat eivät tee sitä helpoksi, kuten vaikka turhat kiroilut, eleet tai aiheen vierestä vastatut asiat. Teen haastatteluista sellaisia, joita itsekin jaksaisin kuunnella.
Sitten alkaa julkaisuvaihe, joka on myös nykyisten jakelupaikkojen takia yksi hitaimmista vaiheista. Nimittäin Youtube on hyvin tarkka taustalla kuuluvista musiikeista. Mikäli Youtube tunnistaa taustalla soivan AC/DC -biisin, vaikka vain 10 sekunnin ajan, niin videota ei ehkä näytetä mobiililaitteissa, video poistetaan varoittamatta tai AC/DC voi kaupallistaa videon mainostuloja varten.
Tämän välttääkseen pitää videoista, joita aiot julkaista, ajaa Youtubeen raakaversio, jossa testaat mitä tunnistuksia videosta löytyy. Voitte kuvitella, kun yleensä videoni kestävät 1-2h, kuinka monta kappaletta ja tilannetta on, jossa musiikki soi taustalla. Tällaiset 1,5h videot vievät tilaa 5-15 gigatavua, ja Youtuben latausnopeudella (2 megatavua sekunnissa), kestää videoiden vieminen sinne kymmenistä minuuteista tunteihin.
Odottelun jälkeen saattaa tulla info, että "videosi sisältää tekijänoikeuslain alaista materiaalia" ja homma alkaa alusta.
Tällä kertaa julkaisuprosessi meni poskettomaksi, sillä latailin videoita valehtelematta n. 10 kertaa Youtubeen, ennen kuin olin saanut kaikki copyright-asiat poistettua videolta. Siinä alkoi supernörtiltäkin usko loppua kesken, kun aamukasista lähtien olet ollut jalkeilla ja vielä puoli neljä aamuyöstä latailet viimeistä yritystä Youtubeen sormet ristissä, että tällä kertaa se menee läpi.
Lopulta sain tehtyä kolme videota, joista ensimmäinen oli varsinainen kattava kooste haastatteluineen ja kaksi muuta ns. raakamatskuvideoita naisten sekä miesten kisoista. Lopputulokseen olin tosi tyytyväinen ja kyllä näitä on kaikesta huolimatta helvetin mukava tehdä, varsinkin kun palaute on aina niin positiivista! Kiitokset siis teille katsojille!
Lisää nörtteilyä
Tilasin viikko sitten itselleni hetken mielijohteesta uuden hiiren. Vanha hiireni oli käynyt vanhaksi, sillä sen johto oli lähes poikki rispaantunut ja muutenkin sen ulkonäkö kuvasti sen kovaa käyttöä jo vähän liikaa. Keskustelimme työkavereitteni kanssa hyvistä hiiristä ja sattumoisin Googletin jotain pätevää, ehkä vähän muita parempaa hiirtä.
Silmiini osui Logitechin lippulaiva Logitech G900, joka on ominaisuuksiltaan (ja hinnaltaankin) ns. pelihiiri. Logitech lupaa käytännössä parasta mahdollista tarkkuutta ja käyttömukavuutta langattomasti mitä tällä hetkellä on saatavilla. Myös muut arvostelut ja arvostelijat ovat kehuneet hiirtä aivan mahtavaksi.
Pienenä palkintona itselleni päätin sitten investoida tähän ylihintaiseen hiireen.
Eilen sen sain ja tänään hain postista ja voi veljet miten upea hiiri onkin kyseessä. Ulkonäkö muistuttaa futuristista hävittäjää ja varmaan Batmanilla on tällainen hiiri. Hiiren perässä vaihtuu hiljakseen RGB-led valo ja hiiri on kauttaaltaan musta. Nappeja on joka paikassa, käytönnössä peräti 11 eri konfiguroitavaa nappia (jos laskin oikein), eli jopa molemmin puolin saa ns. peukalonapit (vasen ja oikea).
Hiiri on todella kevyt vaikka sen sisällä on akku ja ergonomia on omaan käteeni täydellinen. Yleensä hiirissä on jotain pientä ärsyttävää, mutta tässä hiiressä on kaikki kohdillaan. Käyttömukavuus, ulkonäkö, hiiren rulla (portaaton ja portaallinen), nappien mekaanisuus ja tietysti tarkkuus.
Ainoana ongelmana nyt on, että tämä hiiri vaatisi kaverikseen jonkun upean RGB-valotetun näppäimistönkin, niin olisi sävysävyyn! Tässä vielä videoarvostelu Snapchatista tallennettuna.
Dieetti jatkuu
Viikonloppu ei ollut täydellinen dieetin suhteen ja täytyy myöntää vahvankin vähän sortuneen. Energiat oli niin lopussa kisan loppuvaiheilla, että tarjotut Giflarit, karkit ja muut upposivat ilman kahta ajatusta. Omaakin ruokaa oli mukana aivan hirveä riisikasa, mutta kun hypit ja pompit edes takaisin lavan edessä, sekä juokset välillä messualueella kädet pystyssä, niin luulen silti kaloreita palaneen enemmän kuin mitä ehdin syömään.
Selkä meni aivan saakelin jumiin niistä yli sadasta dippitoistosta sekä kameran pitämisestä pystyssä. Nyt on pakko taas palata ruotuun, venytellä ja huoltaa paikat kuntoon ja lähteä ensi viikkoon täysillä. Maanantai alkaakin aerobisella ja salilla ei ole nyt mitään estettä käydä 4-5 kertaa ensi viikolla!
Katsotaan taas parin viikon päästä kuntoa ja pysykää matkassa mukana!
Ps, sinäkin ehdit vielä mukaan valmennukseen. Tsekkaa tästä miten pääset kesäksi kuntoon!